Paijärven helteen paahtamat joki- ja metsämaisemat toimivat jälleen kerran merkittävien kesätapahtumien näyttämönä 13.-15.7.2021. Seromoniamestareilta, Juha Kiviseltä ja Riitta Wahlströmiltä sain opetuksen ja muistutuksen rituaalin ja seremonian ratkaisevasta erosta: rituaali on toistettavissa, ja rituaalista voi kasvaa vaikkapa luonnonuskonto. Seremonia on sen sijaan ainutkertainen ja vapaamuotoisempi – kummankin järkähtämätön peruspilari nojaa kuitenkin sekä ihmisen omaan luontoon että luontoyhteyteen, puhumattakaan pyhyydestä. Seremoniamestarit toimivat vankasti kentällään, kuitenkin niin, että huomaan Juhan näkökulman aukeavan ennemminkin metsästä kuin metsään.
Paahteinen ilma kannusti viemään rituaalit ja seremoniat Vehkajoen partaalle. Keväällä niin vuolaana kohissut koski oli muuttunut kahlattavaksi puroksi, jossa sulassa sovussa lensivät lukemattomat surviaiset, immen- ja sudenkorennot sekä paarmat ja perhoset. Illalla uimareiden laskeudettua uomaan puro alkoi näyttämään otokselta R.W. Ekmanin Väinämöisen soittoa… Oli kiehtovaa kulkea käsipohjaa hylkeenruhollani ½ metrin syvyydessä näkinsammalten pehmustamien kivien lomassa ja tuntea, kuinka salakat näykkivät ihoa leukojensa koko voimalla. Keksimmekin joukolla uuden käsitteen Vehkajoen ”hoitokala”.
Johanna Nurmimaa avasi torstain Metsäpäivän syväshamanistisella esityksellä koulun viereisellä pienellä kalliolla. Esitys toi tunteen maan uumenten ja taivaiden sekä kaikkien välittävien elementtien suorasta yhteydestä. Omakohtaisesti tuntuu siltä, että rapakivigraniitin eloisa värähtelyaallonpituus luo kaikkein parhaimmat puitteet tällaisille tapahtumille. Otaksun, että sama asia on huomattu myös Uudenkaupungin-Turun rapakivialueella Natural High Healing-festivaaleilla.
Kokeilin Johannan tuomalla Music of the Plants-laitteella sisätilan viirivehkaa ja ulkona sekä vuorenkilpeä että karhunputkea. Laite vahvistaa kasvin tuottamia sähköisiä impulsseja kuultaviksi ääniksi, jotka ovat suoraa kommunikaatiota ihmisen kanssa – tämä on myös uusimman kasvineurobiologisen huipputieteen näkemys. Mainitut kolme kasvia tuottivat ääniä, jotka muistuttivat joko uneliaan tiltalttilinnun kesäistä säveltiputtelua tai sitten syväluotaavia elektronisen säveltäjän skaaloja. Lopulta kokeilin etupihan voikukkia: kolmas voikukka tuotti yllätyksen melodialla, joka muistutti hätkähdyttävästi Pekka Strengin Perhonen -kappaletta. Oli riemukasta viheltää melodian mukana, joka kumpusi ties mistä yhteiskentästä…
Erkki Lähde vakuutti siitä asiasta, että akateemisten huippuammattilaisten inspiraation lähde on ei-materialistinen maailmankatsomus. Silmiinpistävää on hänen penseä ja oikeutettu suhtautuminen ammattikuntansa metsäalan toimintaan ja ’filosofiaan’, jonka uusimpia hedelmiä ovat äärimmilleen köyhdytettyjen metsämaiden päätyminen keinolannoituksen ja vesakkomyrkytysten (!) piiriin – jopa kiviä on alettu raivata näiltä ”uuden ajan” puuplantaaseilta, joita jotkut vielä kutsuvat metsiksi.
Mirja Nylanderin tarina kouluttautumisesta ja ammattilaisuudesta mitä erilaisimmissa tehtävissä metsä- ja luonnonvara-alalla haltioitti. Hänen esityksensä ytimen muodostivat eri puulajien yhteydet ihmisen mielen ja sielun sopukoihin. Onhan niin, että erilaiset puut ottavat ihmiseen eri tavalla yhteyttä, jonka jo Music of the Plants-laite paljastaa. Sama tieto paljastuu Kalevalan alussa, ja samaa yhteyttä luontoon haemme joka päivä puiden kautta, tiedostamatta tai valveilla.
Kirjoittaja Matti R. Kouvo
Karhun luonteella ja kiertoilmaisunimellä (= kouvo) varustettu metsien kaikkiruokainen kulkija, joka palvelee henkistä yhteisöä ajoittain kriittisellä, mutta hyväntahtoisella murinalla.
Facebook: Hylkeenharmaa Haukijahti
