Harvoin on blogikirjoituksen aloittaminen ollut näin vaikeaa… Ensimmäinen vaikutelma on kuitenkin se, että osallistuin tapahtumaan, jonka henkiset virikkeet lainehtivat ympäri tämän kansakunnan kaikkia olemisen tasoja. Ennen tapahtuman avajaisia olin suhtautunut vaihtoehtoiseen tai salattuun historiaan kuin akateemisen norsunluutornin huipulla kuivuva tutkija, joka viime voimillaan seuraa Pähkinäsaaren rajan kulun viimeisempiä linjauksia.
Arhi Kuittisen pelinavaus lauantaina muutti kuitenkin asetelmat hetkessä. Arhin luennointityyliä voi kuvailla tavalla, jota Taru sormusten herrasta ja Hobitti -kirjojen haltijasankari Legolas harjoittaa hyppiessään ilmassa putoavien kivien varassa tai kaatuvan hirviönorsun syöksyhampailla. Nopeat aasinsillat ja rinnastukset sekä laajojen historiallisten tapahtumakaarien tuntemus vuorottelevat. Jo varttitunnissa syntyy se oikeutettu käsitys, että meidän suomalaisten kansallinen historia on sepitetty väärennettyjen, myöhäistä tuontitavaraa olevan valtapolitiikan sanelemien käsitysten ja sävellettyjen tarujen varaan. Mikä tärkeintä, jokainen kuulija sai tietoa suomenkielen ainutlaatuisuudesta, eikä siinä vielä kaikki, perusteltuja käsityksiä suomenkielen sukulaisuudesta kielille, joiden on yleisesti uskottu olevan kielestämme täysin riippumattomia, nimittäin mm. muinaiskreikka ja latina.
Sampo Lämsä näytti esimerkin siitä, miten selkeä esoteerinen näkemys historiasta loistaa kirkkaimmillaan. Hänen luentonsa aikana mielessä vilahtaa akateeminen tutkimus, erityisesti historiantutkimus, jossa mielipiteet ja hierarkian suoman ’arvovallan’ pönkittämät ”faktat” painottavat aina sattumaa kaiken ympärillä näkevämme ja kokemamme selittäjänä. Esoteerinen historian näkeminen ei nojaudu sattumaan, päinvastoin intuition ja erottelukyvyn summana syntyy kyky ja viisaus nähdä sen pimeyden läpi, jota lännen historiallista ylivoimaa korostava historiankirjoitus ja maamme lukuisat tutkimattomat muinaismuistot tuottavat. Sampon historian selostus kansamme osan vaelluksesta Kauko-Idästä näille seuduille sai ansaitsemansa huomion.
Sunnuntaina tuli kasviesitelmäni vuoro. Pohdin viime hetkillä, voinko kasviesimerkkieni tummatulikukan, keltamon ja humalan avulla ”luoda” viime hetken Suuren kertomuksen, kuten muut esiintyjät. Kaakkois-Suomen rautakautinen asutustyhjiö selittyy kuitenkin vähäeleisesti, maaperän karuuden takia. Oletan, että eteläiset ja läntiset muuttajat Kymenlaaksossa ovat hallinneet kaskenpolton keskinkertaisesti tai huonosti. Sisämaassa, Lappeenrannan seudulla asia oli toinen, joten tummatulikukka menestyy siellä yhä. Kaskiviljelijät ovat saapuneet nykyisen Venäjän suunnasta. Tässä yhteydessä otaksun, että heidän sanojaan on levinnyt muinaisen Kymenlaakson kautta Baltiaan. Mitään ns. balttilainasanoja ei suomenkieleen siis ole tullut – vaikutus onkin kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Kulttuurinvaihto on kuitenkin ilmeinen, meiltä sai sanoja ja säiliä, etelästä kasveja eli humalaa ja keltamoa ym. hyödyllistä.
Helteen ansiosta tunnen itseni löylynlyömäksi ja Sami Nuoran esitelmän vuoksi amatööriharrastajaksi… Huomaan, mitä asialle omistautuminen ja hellittämätön tiedonhaku luovat. Kasvien ominaisuudet yhdistyvät ayurvediseen perinteeseen, suomalaisen kansantietämyksen kirkkaimpiin kruunuihin ja elävään yhteyteen maahan, veteen, tuleen ja taivaisiin. Ihmeellistä olla täällä, tämän ajan kansallisaatteen taitavampien seppien keskuudessa, sanan säilän, aurojen ohjastajien, näppäimistöjen haltijoiden sekä virikkeistä nauttivien ja niitä omalla osallaan toteuttavien vieraiden luona. Salattu historia -tapahtuma saa varmasti jatkoa Paijärvellä, sillä aihepiiri on loputon ja aiheen pyrinnöt yhteistä hyvää ja totuudellisuutta edustavia.
Kirjoittaja Matti R. Kouvo
Karhun luonteella ja kiertoilmaisunimellä (= kouvo) varustettu metsien kaikkiruokainen kulkija, joka palvelee henkistä yhteisöä ajoittain kriittisellä, mutta hyväntahtoisella murinalla.
Facebook: Hylkeenharmaa Haukijahti
