En ole aikaisemmin tiennyt, että kissat, koirat ja lehmät omaavat suuren yleisön silmissä yliluonnollisia kykyjä. Samaa mieltä näyttävät olevan asiantuntijoiden, tutkijoiden ym. eli konsensus-toimijoiden äänekkäät laumat. Kissat, koirat ja lehmät ovat kuulemma ns. päästöjen lähteitä. Päästöjen lähteinä ne ovat niin ikään kuulemma verrattavissa hirviömäisen autolauman veroisiksi. Arvaan; kyseessä ovat hiilipäästöt, aluksi kaasumaiset ja lopuksi, kun aika Mirreistä ja Musteista sekä Mansikeista jättää, meitä riivaavat elottomat kehoröykkiöt kiinteämpine hiiliyhdisteineen.
Vanhanaikaisena biologina julkean kysyä, kuinka nämä hiiliyhdisteet ovat näihin hiilipohjaisiin hirviöihin päätyneet. Mirrit ovat herkutelleet hiirillä, Mustit kuka ties Sertillä tai mikä lieneekin nykyisin tuotteen kauppanimi. Pahimpaan syntiin ovat kuitenkin langenneet Mansikit, nuo sorkilla varustetut oliot, jotka kehtaavat syödä ruohoa sulassa sovussa suolistomikrobiominsa kanssa. Niinpä jokainen konsensus-toimija näkee nämä eläinparat Tsar Bomba:n (suurin koskaan laukaistu ydinräjähde) veroisina päästölähteinä, tosin sillä erolla, että ydinjätteet ovat esim. CO2:ta salonkikelpoisempi aine.
Yhä useammin on alkanut tulla mieleen, että varsinkin toimittajien kielenkäytössä kaikkien asioiden syy-seuraussuhteet ovat aivan hakusessa. Alussa mainittu yliluonnollinen kyky voisi ilmetä siten, että kissat, koirat ja lehmät syntetisoisivat hiiliyhdisteitä kehonsa rakennusaineiksi aivan tyhjästä, vastoin kaikkia elämän lainalaisuuksia. Väite ei olisi yhtään vähemmän mieletön tai vähemmän yleisen narratiivin mukainen, kuin että yhteiskunta siirtyy ”hiilineutraaliuteen” tai ”hiilinegatiivisuuteen”. Voiko kokonaisen alkuaineen kierron pysäyttää? Kyllä – siinä vaiheessa, kun yhteiskunta siirtyy totuusneutraaliudesta totuusnegatiivisuuteen.
Konsensus-toimijoiden ratkaisuksi ovat tulleet puheet kissoja, koiria ja lehmiä vastaan. Aivan kuin hiilen kierron Maapallolla voisi estää hävittämällä kokonaisia eliöryhmiä sukupuuttoon. Kun eettisten saarnojen aiheet alkavat usein ”Ihminen ei kuulu luontoon”-tyyppisillä mantroilla, niin mieleen tulevat ikävästi mengeleitten, linkoloitten ja pol-potien tyyppiset ’toimintasankarit’. Heidän visioissa tavallinen ihminen on kuonaa, joka parhaimmillaan kelpaa eliittien puutarhojen lannoitteeksi.
Lopuksi: eniten minua vaivaavat ne Tukholman syndrooman kaltaiset oireet, joita hiipii eräiden alkutuottajien puheisiin. Yritetään kerätä niin ja niin monta pistettä niin ja niin monen hiiliatomin keräämisestä hiililaariin… Tämä Pandoran Hiililipas on kuitenkin aina auki – ja pitääkin olla, muuten saamme tyytyä kirjaimellisesti hiekkakakkuihin. Ehkä useimmat meistä ymmärtävät, että humus pellossa pitää kasvit kasvamassa ja eläinten sekä meidänkin elämän liikkeessä. Siksi asiamme on yhä selkeämmin vapauttaa hiili konsensus-toimijoiden tasepapereista takaisin elämän kiertokulkuun.
Kirjoittaja Matti R. Kouvo
Karhun luonteella ja kiertoilmaisunimellä (= kouvo) varustettu metsien kaikkiruokainen kulkija, joka palvelee henkistä yhteisöä ajoittain kriittisellä, mutta hyväntahtoisella murinalla.
Facebook: Hylkeenharmaa Haukijahti
Yhdistys luontoyhteyden, maaseutuelinkeinojen ja suomalaisuuden puolesta – maalaisjärjellä: www.kymielamanvirta.fi
