Kulunut vuosi oli itselle henkisesti ja fyysisesti raskain pitkiin aikoihin, mutta samalla myös ehkä opettavin ja antoisin. Se opetti entistä syvempää nöyryyttä, laittaen mut kasvokkain oman kuolevaisuuden kanssa 10 vuoden totaalisen terveyden jälkeen.
Vuosi 2022 alkoi erittäin verisellä tapaturmalla ja kevään myötä vyöryi voimakkaat kivut ja erilaiset terveydelliset haasteet, joiden myötä sain mahdollisuuden tarkastella itseäni ja uskomuksiani entistä syvemmin, ja tehdä myös totaalisen rauhan kuoleman kanssa.
Luulin, että olin tuon rauhan jo tehnyt, ja jollain tasolla olinkin, mutta kuten elämässä ylipäätänsä, on tuossakin asiassa syvempiä kerroksia, jotka muistutti itseä sen tärkeydestä, että pysymme nöyränä elämää kohtaan, ja että muistutamme itseämme säännöllisesti niistä asioista, joista olla kiitollinen.
Mahtavaa oli huomata, että vaikka vuoden aikana koin välillä hyvinkin voimakkaita tunteita ja kipuja, on syvä luottamus elämään sekä yhteys syvään rauhaan stabiilimpi kuin koskaan.
Vuosi päättyi erittäin voimakkaissa ja kauniissa merkeissä, kun sain olla viimeiset kuukaudet tukena uuden läheisen ystävän raskaudessa, ja lopulta sitten pitkähkössä synnytyksessä, joka kesti pitkälti toista vuorokautta. Tiedän, että vaikka en ole lapsen isä tai isäpuoli, oli tuo kokemus niin yhdistävä, että jonkinlainen hyvin erityinen ja voimakas side meillä on ja tulee olemaan. Se oli kaiken kaikkiaan kokemuksena yksi voimakkaimpia tähän mennessä, ja se toi pintaan yhä suuremman arvostuksen ja ymmärryksen äitejä, äitiyttä ja syntymän ihmettä kohtaan, hyvin konkreettisella tavalla.
Se loi myös todella syvää ymmärrystä jokaista naista kohtaan, joka on synnyttänyt yksin sekä kokenut ensi hetket kotona vauvan kanssa ilman minkäänlaista tukea, ja päätynyt vaikka adoptioon tai johonkin vielä epätoivoisempaan ratkaisuun. Näen nyt hyvin selkeästi, miten tuossa hetkessä väsyneenä, pelokkaana ja aivan yksin joku voi vauvan loputtoman itkun säestämänä ajautua hetkellisesti tilaan, mistä ei näe ulospääsyä. Näin ja koin entistä konkreettisemmin sen, kuinka tärkeää on, että me ihmiset tuemme toisiamme, ja pidämme itsestämme niin hyvää huolta, että jaksamme tukea ja auttaa sitten, kun joku meitä tarvitsee.
Mikä tahansa kokemus, joka jollain tavalla lisää ymmärrystä toisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kohtaan, on suuri lahja, joka lisää valtavasti myötätuntoa ja rakkautta elämään. Olen näin syvästi kiitollinen, että sain tuon suuren kunnian toimia tukihenkilönä uuden elämän inkarnoitumisessa.
Vuoden kruunasi erittäin kaunis ja voimakas retriitti täällä mökillä, ja sain vaihtaa vuoden hyvin kauniissa, rentouttavissa ja rakkaudellisissa energioissa mahtavien ihmisten kanssa. Nöyrä kiitos jokaiselle täällä olleelle, ja kiitos myös ihan jokaiselle ystävälle ja tuttavalle kuluneen vuoden yhteisistä kokemuksista.
Vuosi siis alkoi verellä, kivulla ja ajatuksilla kuolemasta, ja päättyi uuden elämän syntymään, muistuttaen, että kuoleman vastakohta ei ole elämä vaan se on syntymä. Elämällä ei ole vastakohtaa, koska se on ikuista ja sen sisällä tapahtuu jatkuvaa syntymää ja kuolemaa. Tuon sisäistäminen voi tuoda ihmiselle hyvin syvän rauhan.
Tällä hetkellä tuntuu, että olen täysin valmis niin elämään kuin kuolemaankin, eikä mulla ei ole mitään hajua mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Mutta sen tiedän, että mitä ikinä se on, otan sen vastaan syli auki suurella rakkaudella ja kiitollisuudella, tietäen, että koen juuri ne kokemukset, jotka auttaa ja ohjaa mua parhaalla mahdollisella tavalla.
Ihanaa ja ihmeellistä alkanutta vuotta, ja valtavasti rakkautta ihan jokaiselle uskomuksista, näkemyksistä ja maailmankatsomuksista riipumatta ❤️
Kirjoittana Jussi Ahde
Jussi pitää ykseystietoisuuden, eli pyyteettömän rakkauden kirkastamiseen ja kasvattamiseen suunnattuja retriittejä, sekä kirjoittaa näkemyksiään toistaiseksi Facebookissa:
https://www.facebook.com/jahde
Retriiteistä saa tietoa sekä niihin voi ilmoittautua tämän ryhmän kautta: https://www.facebook.com/groups/358099397968499/
