11.8.1999: Pimennyksen aamuna, Chiemsee järvellä, aurinkoa katsellen. Kun ajattelemme korallia, ajattelemme ensinnäkin yksipuolista rakkautta, – rakkautta, jota ei palauteta samalla tavalla kuin sitä annetaan. Luulen, että monet ihmiset tällä hetkellä ovat tulossa toisella tavalla itsensä rakastamisen pisteeseen. Saattoi olla, että jossain vaiheessa oli helpompaa rakastaa itseämme, kun oli ilmeistä, että teimme oikein, sanoimme oikein, olimme luovia ja otimme huomioon muita. Joten mitä yksipuolinen rakkaus olisi suhteessa siihen kokonaisuuteen, mitä me olemme ja keitä me olemme? Se olisi rakastaa itsessämme niitä osia, joita on vaikeinta rakastaa, ja tuntea, kuinka nuo osat itsessämme vastaavat. Jos itsessämme on sellaisia ​​osia, jotka kärsivät rakkaudettomuudesta, niin kuinka nuo osaset tietäisivät miten vastata meissä oleviin hoivaavampiin puoliin? Ehkä jotkut näistä muureista tai esteistä voitaisiin ylittää korallilla pomanderilla, jotta varjoissamme olleet aspektit voisivat sulautua valoon, oppia rakastamaan ja hoivaamaan uudella tavalla.

Eikö tämä voisi olla myös syy siihen, miksi kutsumme uutta Kristus-energiaa, korallia, heräämiseksi uuteen hoivan tasoon. Hoivata niitä osia itsessämme, jotka ovat kärsineet hoivaamattomuutemme seurauksista, on jälleentuleminen uuteen heräämiseen, Kristus-energian uloshengittämiseen ja sisäänhengittämiseen. Tullessamme ajatuksiin hengityksestä, saa se meidät heti ajattelemaan korallin toista aspektia. Kaikki kasvit, koko orgaaninen kalvo maan päällä, hengittävät ulos, jotta me voimme hengittää sisään elämänlaatua. Olemme itse asiassa keskenään riippuvaisia suhteessa ​​kaikkiin asioihin. Tämä eroaa suuresti pelkästä riippuvuudesta, koska riippuvuus viittaisi erilaiseen vastuun tasoon, kun taas keskinäinen riippuvuus viittaa kykyymme vastata. Vastauskyky sanan todellisessa merkityksessä tarkoittaa kosketuksissa olemista korallienergian todelliseen olemukseen. Sen tuntemista, kuinka se on sisimmässämme, kuinka tuuli liikuttaa lehteä tai oksanhaaraa tai todellakin puunrunkoa. Tuuli on liikettä, muutokset tulevat ja menevät. Koralli pomanderi voi auttaa meitä kohtaamaan näitä muutoksia vastauskyvyn tunteella. Alamme hyväksyä vastuumme mielihyvällä ennemmin kuin vaivoina. Näyttää siltä, ​​että tällä vuodella on erityinen paikka ajassa. Se merkitsee vuosituhannen loppua.

Koralli pomanderi on saattanut odottaa saapumistaan ​​tiettyyn ajankohtaan, jolloin olemme nyt valmiita aloittamaan aikalinjamme siivouksen.

Tämän seuraukset tuovat uuden käsityksen korallienergiasta, joka auttaa meitä aina siirtymään lähemmäs synkronisuutta: voimme ymmärtää korallin tässä suhteessa sen vastakkaiseen väriin, turkoosiin. Luovuus tuo meidät yhteyteen synkronismin kanssa. Siirtyessämme lähemmäksi aikalinjaamme, alamme ottaa vastuumme siirtyäksemme synkronisuuteen, menneisyyden pelot kohdaten. Muista, että peloissamme piilotettuna on usein ollut energia, joka on liikuttanut meitä eteenpäin, auttaen kuljettamaan meidät yhdestä tilasta toiseen. Kun toimimme pelosta, vapautuu energiaa, joka johtaa juuri tämän pelon syntymiseen. Näyttää siltä, ​​että pelkojemme rakastaminen tarkoittaisi energian, joka on lukittu pelkoihimme, yhtenäistämistä, auttaen meitä tekemään seuraavan askeleen eteenpäin – vapauttamaan vastakaiuttoman rakkauden, vapauttamaan pelon.

Tämä tuo aikajanan paranemisen, uuden heräämisen, koralli pomanderi.

Rakkaudella,

Mike

11. elokuu, 1999

ASIACT Academy, Aura-Soma Products Ltd.