Olen kulkenut todella pitkän ja kivisen tien tähän hetkeen. Hetkeen, jossa katson itseäni ja elämääni ja silmiini kihoaa kiitollisuuden kyyneleet. ”Sinä selvisit ja muutit kivun ja kärsimyksen kullaksi”. Niin todella tein.
Muistan ne hetket, kun elämä oli selviytymistä, ahdistusta, kipua ja helvettitasot oli apposen ammollaan systeemissäni. Ja ne lieskat poltti, joka hetki. Nyt sisimmässä polttaa kristusenergia, puhdas rakkaus.
Olihan se aina minussa, mutta piti kulkea ensin helvetin läpi.
Kadunko tai tekisinkö jotain toisin?! En tekisi, sillä se voima ja myötätunto, mikä minuun on istutettu näiden kokemusten myötä, on korvaamaton lahja korkeimmalta.
Kun mietin elämääni nyt, en voi kun kiittää. Kiittää itseäni, läheisiä, valomaailman auttajia. Rakkautta.
Valossa on helppoa kylpeä, mutta siitä on tullut paljon merkityksellisempää, kun tuntee pimeyden. Ei se ole hyvää tai pahaa, valo ja pimeys ovat vain kolikon eri puolet.
Muistan pienenä itkeneeni Jumalalle, että auta minua, pelasta minut täältä pois. Nyt rukoilen ihmiskunnan ja planeetan puolesta ja muistan kiittää niistä lukuisista siunauksista, mitä olen elämääni saanut. Olen elämässäni ”joutunut” useasti tilanteeseen, jossa kaikki viedään, ikäänkuin pohja koko elämältä. Tai siltä se tuntui, kuitenkin olen elämä itse. Se on opettanut kuitenkin tärkeän oppiläksyn: kaikesta tulee olla valmis luopumaan ja päästämään irti, me emme omista yhtikäs mitään. Kun olen onnellinen itsessäni, ei ulkoinen todellisuus hetkauta sitä. Kyse on taajuuksista, energiasta.
Minusta tuli Luojan opetuslapsi, joka hetki hetkeltä oivaltaa itseä. Avauduin rakkaudelle, universumin mahtavimmalle voimalle ja se muutti kaiken kokemuksessani. Tottakai, on miellyttävämpää olla se rakkaus joka on kuin palaa helvetin lieskoissa. Pidän silti rakkautta yllä myös nuille helvettitasoille, joiksi näitä mielen pelkoperäisiä ohjelmointeja kutsun. Niin moni siellä on kokemassa sitä samaa, mitä itse koin aiemmin. Ei kävisi mielessänikään tuomita tai arvostella näitä sieluja. He ovat omalla sielunevoluutiomatkallaan kokemassa sitä ääripäätä, mikä on rohkeiden sielujen oppimisympäristö. Sen jälkeen valon kosketus tuntuu enemmän kuin siunaukselta.
Tänään minun elämässäni kaikki on täydellistä. Tässä ja nyt, juuri näin. Minulla on kokemuksessani juuri niitä asioita, mitä olen sinne luonut ja toivonut. Rakkaita sieluja, ihania ystäviä, opettajia. En voi sanoin kuvailla miten tärkeitä olette. Teen sitä, mitä olen tullut tänne tekemään ja nuo tehtävät avautuu koko ajan enemmän ja syvemmin, laajentuen. Minulla on unelmia, jotka on toteutuneet tai toteutumassa. Koen olevani joka hetkessä turvassa, rakastettu ja kannettu. Tiedän ja tunnen, miten ympärilläni on aivan käsittämättömän voimallinen tiimi, joka pitää huolta ja työskentelee kanssani ja ohjaa polullani. Via dolorosa johtikin suuren rakkauden avautumiseen ja elämän kauneuden kokemiseen.
Koen, että olen tämän inkarnaation aikana kuollut useita kertoja ja synnyttänyt uutta minää kerros kerrokselta. Koen, että on aika jälleen tulla lähemmäs itseä, olla siinä vain läsnä ja muistaa. Jos jotain itselleni lupaan, niin teen sen, mitä tulin tänne tekemään.
Tästä lisää, kun aika on.
Kirjoittajana Piritta
Piritta Sipola on intuitiivinen parantaja, energiahoitaja ja äänihoitaja.
Nettisivut: www.rakkaudenkanava.fi
You Tube: Rakkauden kanava
Facebook: Rakkauden kanava – Piritta Sipola
