Ryhdyn kirjoittamaan, tunnen, että energia voimistuu. En tiedä mitä kauttani tänään virtaa, mutta annan virrata. Avaudun sydäntilaan ja vien fokukseni sydämeen, joka lähtee laajenemaan ja lämpiämään. Tunnen oppaani energian lähelläni. Tunnen siunauksen ja rakkauden ympärilläni ja itsessäni. Olen tässä hetkessä niin valtavan kiitollinen. Se millainen olen tänään ja minkälaista elämäni on, on ihme.
Olin jossain hetkessä se kaiken toivon menettänyt, täysin taakan alle musertunut ihminen. Olin luovuttanut. En tiennyt miten jaksaa eteenpäin, enkä jaksanutkaan. Olen kulkenut sen pimeän tien, katsonut paholaista silmästä silmään. Olen ollut se, joka on kulkenut varjoissa, kuin varjo vain itsekin. Tiedän miltä sielun pimeä yö tuntuu, tiedän miltä väkivalta tuntuu, tiedän miltä pelko ja epätoivo tuntuu, tiedän mitä on elää masennuksen kanssa, kivun ja tuskan kanssa 24/7. Tiedän miltä tuntuu olla niin rikki, niin vereslihalle revitty, ettei enää mikään muu tunnu olevan ulospääsytie kuin lähteä jatkamaan matkaa oman käden kautta. Kun ei ole enää mitään keinoja, kun tuska käy ylitsepääsemättömäksi. Olen kulkenut varjojen tien, tunnen pimeän, se on minulle tuttu ympäristö. En pelkää pimeää, se oli osa minua pitkään. En pelkää helvettiä, elinhän sitä vuosia. Elin niin sanottua sielun pimeää yötä vuosikausia, kuoleman läsnäollessa ja tuntuessa parhaimmalta mahdolliselta ratkaisulta. En uskonut selviäväni, enkä lopulta edes toivonut sitä, toivoin helpotusta, poispääsyä.
Tässä hetkessä minulle on täysin selkeää, miksi polkuni vei syvään pimeyteen. Tottakai on tunnettava pimeys, jotta voi tuntea valon. On tunnettava kärsimys ja tuska, jotta voi vapautua rakkauteen. Näin se minun polullani ainakin on mennyt. En ottaisi yhtäkään kokemusta pois. En niitä pahimpiakaan ja varsinkaan niitä, ne on tehnyt minusta sen mitä olen nyt. Minun initaatiopolkuni on ollut varsin säästelemätön, mutta jotenkin se ei yllätä, sillä tottakai olen valinnut niin, jotta minun on helpompi auttaa ja ymmärtää kanssaihmisiä ja pureutua noihin pimeyden rakenteisiin. Minä räjäytin ne kerran, miksen tekisi sitä laajemmassa mittakaavassakin ?
Kun sielun pimeä yö kestää vuosikausia, ei parin päivän syväsukellukset enää tunnu kuin elämältä, normaaleilta laskuilta ja nousuilta. Kun tietää, ettei enää tarvi sukeltaa viittä vuotta syväsukellusta, se kummasti tuo lohtua myös isoihin irtipäästöihin ja puhdistuksiin. Välillä toivon, että kunpa joku olisi pimeimpinä hetkinä tullut sanomaan, että sinä selviät. Toisaalta, kyllä sieluni kuiski. Tuntuu, että yhteys omaan sieluun on ollut aina vahva, niinä pimeimpinäkin aikoina. Tai ehkä vain aika kultaa muistot, helvetti on helvetti vaikka siellä olisikin seuraa.
Tämä kaikki kokemani on tehnyt minusta tosiaan sen mitä olen nyt. Minun on hyvin helppo samaistua ihmisten kipuihin ja kärsimykseen, tuskaan. Minun on helppo ymmärtää ihmistä, joka ei halua olla täällä, joka tuntee tämän maailman raskauden musertavana painona, joka salpaa hengityksen. Tunnen syvää myötätuntoa ja rakkautta jokaista kohtaan, joka kamppailee pimeässä. Herkät sielut, jotka turruttaa itseään päihteillä, hakee lohtua erilaisista addiktioista, eristäytyy, sulkee itsensä ja lopulta haluaa pois. Lopulta tie ajaa vihaamaan itseään, näkemään itsensä kelvottomana, epäonnistuneena luuserina, haluna satuttaa itseään ja tuhota itsensä. Tunnen näiden ihmisten tuskan sisälläni, itken heidän itkunsa. Ja heitä on paljon, eikä ihan heti näytä helpottavan, kun katsoo ulkoista todellisuutta. Toki rukoilen ja toivon, että ihmiset voisivat hyvin, mutta tämä maailma saa herkimmät ihmiset voimaan entistä huonommin.
Niin moni ihminen tarvitsisi apua ja tukea, kuuntelijaa. Edes yhtä ihmistä, joka näkee, todella näkee ja on läsnä myötätuntoisesti ja osoittaa rakkautta. Päätin joskus, että olen se ihminen. Se, joka ei käännä katsetta poispäin, joka päättää nähdä ja rakastaa, olla läsnä ja kuunnella. Siksi minä kävin tämän koulun itse lävitse, jotta voin olla se ihminen. Ihminen ihmiselle, peili ja tuki ja turva, kun muu maailma kääntää selkänsä. Kiitos, kun olet täällä, kiitos, kun olet jaksanut. Kiitos, kun luot toivoa ja valoa ihmisille, jotka kulkee pimeässä. Nyt meitä tarvitaan!
Rakkaudella, siunauksella ja myötätunnolla,
Piritta
Piritta Sipola on intuitiivinen parantaja, energiahoitaja ja äänihoitaja.
Nettisivut: www.rakkaudenkanava.fi
You Tube: Rakkauden kanava
Facebook: Rakkauden kanava – Piritta Sipola
