Monien vuosien ajan ja eritoten viime aikoina yksi esoteeristen piirien räikeintä väärinymmärrystä ja käännösvirhettä edustaa sana kristalli, mikä aiheuttaa jatkuvaa sekaannusta eri aineiden alkuperästä ja olomuodosta sekä käyttötarkoituksesta. Kristalleja myydään nykyään maamme jokaisella kukkulalla ja jokaisessa laaksossa, mutta asiaa tarkemmin katsoessa huomaat, että kyse ei olekaan kristalleista vaan kivikiteistä ja suurimmalta osin kivilajimineraali kvartsin muunnoksista.
Sana kristalli on peräisin muinaiskreikan sanasta κρύσταλλος (krustallos), joka tarkoittaa sekä ”jäätä” että ”vuorikidettä”, ja sanasta κρύος (kruos), ”jäinen kylmyys, pakkanen”. Kreikkalaiset uskoivat vuorikiteiden eli kirkkaan kvartsin olevan pysyvästi jäätynyttä jäätä tai valoa kiinteässä muodossa. Englannin kielessä sana crystal käsittääkin sekä erilaiset kiteiset aineet että kristallilasin, mutta suomen kieleen käännettynä sanoilla on fiksusti selkeä ero aineesta riippuen: kristalli tai kide.
Esimerkkejä suurista kiteistä ovat lumihiutaleet (lumikide – ei lumikristalli), timantit ja ruokasuola (suolakide – ei suolakristalli). Useimmat epäorgaaniset kiinteät aineet eivät ole kiteitä, vaan monikiteitä, eli monia mikroskooppisia kiteitä, jotka ovat sulautuneet yhteen kiinteäksi aineeksi. Monikiteisiin kuuluvat useimmat metallit, kivet, keramiikka ja jää. Kolmas kiinteiden aineiden luokka on amorfiset kiinteät aineet (kreikaksi kirjaimellisesti epämuotoinen, muodoton), joissa atomeilla ei ole minkäänlaista jaksollista rakennetta. Esimerkkejä amorfisista kiinteistä aineista ovat lasi, vaha ja monet muovit.
Nyt, kun näiden kahden sanan ero ja merkitys suomen kielessä on selvitetty, lähdetään katsomaan näiden kahden eri aineen salaisuuksia amorfisesta kristallilasista aloittaen, kiteiseen kivilajimineraaliin jatkaen ja vielä lopuksi kvartsiryhmään hieman tutustuen.
LYIJYKRISTALLI JA KRISTALLILASI
Kun puhumme kristalleista, mieleemme tulvahtavat mielikuvat komeista kristallikruunuista valtavissa tanssi- tai ruokasaleissa, säihkyvät korut jalokiviä muistuttavilla Swarovskin kristalleilla tai Bohemian upeat kristallimaljakot. Kristallilasia käytetäänkin nimenomaan koriste-esineissä, valaisimissa ja arvokkaammissa juomalaseissa, mutta myös optisten linssien valmistuksessa.
Kristallilasi on korkealaatuista, lyijymonoksidia (tai muita oksideja) sisältävää lasia, joka on tavallista lasia taitekertoimeltaan suurempaa, raskaampaa ja kirkkaampaa. Se mahdollistaa tarkan hiottavuuden, loistavan kiillon ja tyypillisen kirkkaan soinnin. Lyijykristalliksi lasia voidaan kutsua, jos lyijyoksidia on vähintään 24 painoprosenttia.
Kristallilasia alettiin valmistaa Italian Muranossa 1400-luvun puolivälissä. Tuolloin varhaisrenessanssin aikana otettiin uudelleen käyttöön roomalaisen ajan lasinvalmistustekniikat ja vaikutteita saatiin islamilaisissa maissa vallinneista lasinvalmistustavoista. Pian muranolainen lasiesineiden tuntemus levisi muihin maihin ja Muranon lasia Englannissa myynyt kauppias George Ravenscroft kehitti venetsialaista kristallia muistuttavan kristallilasityypin vuonna 1676 lisätessään lyijyoksidia lasimassaan. Tuloksena oli tavallista lasia kirkkaampi, loistavampi ja suuren valon taitekertoimen omaava lyijykristalli. 1600-luvun lopulla Böömin alueella tehtiin kristallilasia, jossa käytettiin lyijyn sijaan potaskasulatetta.
Eräs kauneimmista fengshuikeinoista kohottaa hyvää energiaa kodissasi on hiottujen kristallien käyttö. Ripusta kaunis, aito kristalli ikkunan eteen ja huomaat pian huoneen täyttyvän kirkkaista sateenkaarista seinillä. Voit napata aamuauringon säteet idästä tai iltapäivän auringon paisteen lännestä. Tämä yksinkertainen toimenpide vaikuttaa voimistamalla myönteisen chi’n virtauksia ja luo onnellisuutta ja harmoniaa perheeseesi.
Vuonna 1895 Itävallassa perustettu Swarovski on maailmanhuippuja aitojen, hiottujen kristallien valmistajana. Yritys on tuottanut alalla jatkuvasti uusia innovaatioita ja valikoimat kattavatkin lähes kaiken yksittäisistä, muutaman millin kokoisista kristallihelmistä aina kristallikruunuihin ja -patsaisiin saakka. Näissä kristalleissa käytetään maailman parhaimpia raaka-aineita ja alunperin itävaltalaisen Daniel Swarovskin kehittämät herkät hiomakoneet takaavat ainutlaatuisen tarkkuuden jokaisen kristallin jokaisessa hiontapinnassa.
Yksi hienoimpia kristallin ominaisuuksia on suuri disperssio eli valon eri aallonpituudet hajoavat sateenkaaren tavoin spektriin niiden osuessa hiottuun lyijykristallilasiin. Swarovskin kristallit sisältävät lyijyä keskimäärin 32 prosenttia valontaiton maksimoimiseksi sekä voimakkaiden spektrin värien aikaansaamiseksi. Hionnan tarkkuus ja laadun puhtaus erottavat nämä huippukristallit muista markkinoilla olevista kristalleista tai tavallisesta lasista, muovikopioista puhumattakaan.
Symbolisesti kristalli on merkki ikuisuudesta, ykseydestä ja toiveiden puhtaudesta sekä kirkkaudesta. Se kuvastaa värikästä elämänkirjoa, joka sulautuu yhteensointuvaksi kokonaisuudeksi. Kristalli on hengen symboli, se viittaa myös omaan korkeampaan itseen.
MINERAALIT KITEISESSÄ OLOMUODOSSAAN
Kiteen tieteellinen määritelmä perustuu sen sisällä olevien atomien mikroskooppiseen järjestykseen, jota kutsutaan kiderakenteeksi. Kide on kiinteä aine, jossa atomit muodostavat jaksollisen järjestyksen. Luonnossa esiintyviä kiteisiä aineita ovat mineraalit eli kivennäiset. Kivet koostuvat mineraalirakeista ja yleisimpiä mineraaleja niissä ovat kvartsi, maasälpä sekä kiilteet.
- Välihuomautus jälleen sanojen käännöksiin liittyen: Englannin kielessä sekä mineraaleista että kivennäisaineista käytetään sanaa minerals, minkä takia suomeksikin kivennäisaineista puhutaan toisinaan virheellisesti mineraaleina. Kivennäisaineet ovat ravinnon mukana saatavia alkuaineita.
Jokaisella mineraalilla on oma tunnusomainen kiderakenteensa. Kiderakenne määrittää sen, millaiset pintamuodot ovat mineraalikiteelle mahdollisia. Kiteytymisen aikaiset olosuhteet määrittävät kuitenkin, millaisia pintamuotoja kiteelle voi kehittyä. Omamuotoinen kide on sellainen, joka on saanut kehittyä täydellisesti oman kiderakenteensa mukaiseksi.
Tilavuuden ja painon mukaan suurimmat kiteiden pitoisuudet Maan pinnalla ovat osa sen kiinteää kallioperää. Kivistä löytyvien kiteiden koko vaihtelee tyypillisesti millimetrin murto-osasta useisiin senttimetreihin, vaikka poikkeuksellisen suuria kiteitä voi syntyä toisinaan geologisissa prosesseissa. Esimerkiksi yli 10 m kokoisia seleniittikiteitä löytyy Cave of the Crystals -luolasta Naicassa, Meksikossa ja vuodesta 1999 lähtien maailman suurin tunnettu luonnossa esiintyvä kide on beryllikide Malakialinassa, Madagaskarilla: 18 metriä pitkä, 3,5 metriä halkaisijaltaan ja 380 000 kg painoltaan.
KVARTSI ELI KANSANOMAISESTI UKONKIVI
Tutustutaan hieman kivilajeista ehkäpä tunnetuimpaan mineraaliin eli kvartsiin. Se on hyvin yleinen hohkasilikaattimineraali maankuoressa ollen tärkeä kivilajeja muodostava mineraali. Kemialliselta koostumukseltaan kvartsi on piidioksidia (SiO2). Hiekkakivi ja kvartsiitti ovat pääasiassa kvartsia, ja sitä esiintyy myös muiden mineraalien seassa muun muassa graniitissa, gneississä ja kiilleliuskeessa. Kivissä kvartsi esiintyy anhedrisinä eli vierasmuotoisina rakeina, joille tunnusomainen piirre on rasvakiilto. Onteloissa kvartsi voi taasen esiintyä euhedrisinä eli omamuotoisina kiteinä ja kidesykeröinä.
Kvartsin värin ja muodon mukaan nimettyjä muunnoksia on paljon. Vuorikide, joka tunnetaan myös harhaanjohtavasta kauppanimestään vuorikristalli, on väritön, läpinäkyvä, melko puhdas kvartsi. Kooltaan muutamia senttejä olevat vuorikiteet ovat muodoltaan kuin obeliskeja: puikkomaisia, kuusisivuisia eli heksagonisia prismakiteitä. Kiteet ovat yleensä toisiinsa kasvaneina kimppuina.
Ehkä yleisintä kvartsin muunnosta kutsutaan maito- eli lumikvartsiksi. Läpinäkymätöntä maitokvartsia esiintyy usein kivilajien päämineraalina tai kallionrakojen täytteenä. Sen tunnusomainen maitomainen valkoinen sävy tulee mikroskooppisen pienistä vesi- tai kaasujäämistä eli fluidisulkeumista, jotka ovat jääneet kiteen sisään sen muodostumisen ja kasvamisen aikana.
Rautapitoiset kvartsimuunnokset ovat väriltään joko violetteja (ametisti) tai keltaisia (sitriini). Läpikuultava ametisti on kvartsiryhmän jalokivien yksi huomattavimpia edustajia, jota esiintyy juonissa ja onteloissa. Sitriini taasen omaa väriskaalan, joka muuttuu kalpeankeltaisesta ruskeaan. Luonnollinen, kirkkaan keltainen sitriini on harvinaisin kaikista kvartsimuunnoksista, suurin osa kaupallisesta sitriinistä on itse asiassa keinotekoisesti lämpökäsiteltyä ametistia tai savukvartsia.
Savukvartsi on kvartsiryhmään kuuluva läpikuultava mineraali, jota esiintyy eritoten metamorfisissa kivilajeissa, kuten graniitissa ja gneississä. Värin, joka vaihtelee savunruskeasta tummanruskeaan ja lähes mustaan, uskotaan johtuvan luonnolliselle (tai keinotekoiselle) gammasäteilylle altistumisesta. Nykyään markkinoilla olevat savukvartsit on luultavimmin käsitelty värin parantamiseksi jollain tavoin.
Ja mainitaan vielä epätavallinen kvartsimuunnos, läpikuultava ruusukvartsi, joka on ehkä suosituin kvartsiryhmän kivistä keräilijöiden keskuudessa. Luonnossa se esiintyy harvinaisina jalokivilaatuisina kiteinä sekä muodottomina kappaleina. Hennon vaaleanpunaisen värisävynsä ruusukvartsi saa dumortieriitin kaltaisen kuitumaisen silikaattimineraalin mikroskooppisista sulkeumista. Suomen kallioperässä, lukuisissa pegmatiiteissa ja kvartsijuonissa on ruusukvartsia.
KIVI ON KIVI – KRISTALLI ON KRISTALLI
Erinäisten, muun muassa kivikauppojen, uuskielinen tapa käyttää kivistä kristallia kauppanimenään on erehdyttävä vaikka se kuulostaa varmaan monen korvaan ehkä paljon kivemmalta, ylellisemmältä ja mystisemmältä. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että kristalli on lasia ja kide on kiveä. Näin siis aitojen lasikristallien ja mineraalikiteiden suhteen, sillä nykymaailmassa kaikesta mahdollisesta tehdään kopioita…
Muun muassa Yhdysvalloissa tuotettuja synteettisiä jalokiviä ovat aleksandriitti, koralli, timantti, smaragdi, granaatti, lapis lazuli, kvartsi, rubiini, safiiri, spinelli ja turkoosi. Laboratoriossa kasvatetuilla simulanteilla on samanlainen ulkonäkö kuin luonnonjalokivillä, mutta niillä on erilaiset optiset, fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet. Keinotekoiset (tai laboratoriossa kasvatetut) kiteet luodaan käyttämällä edistynyttä teknologiaa, joka jäljittelee luonnollista muodostumisprosessia, mikä tarjoaa tuottajien mukaan kestävämmän ja eettisemmän vaihtoehdon. Mutta se on jälleen sellainen aihe, joka voi odottaa toiseen blogiartikkeliin ilmaantumistaan!
